Punatäplikäs rumpy riser manx-uros, s. 6.11.2010

Kasvattaja Maxi Leinonen

Meistä tuli manxin omistajia oikeastaan aika pitkän harkinnan jälkeen, ja kuitenkin yllättäen.

Vuosituhannen vaihteessa hankittu töpöhäntäinen löytökissa, Lissu, varasti sydämemme ihanalla luonteellaan ja pehmeällä olemuksellaan. Suruksemme Lissu jouduttiin kuitenkin lähettämään sateenkaarisillalle vain parin yhteisen vuoden jälkeen maksavaurion vuoksi syksyllä 2003.

Kipinä jäi kuitenkin kytemään, ja selvää oli, että meillä tulisi joskus vielä olemaan manx.

Pahaa aavistamatta” lähdin Jyväskylän näyttelyyn Sirun kanssa helmikuussa 2011. Näyttely meni oikein mukavasti, ja lähellämme olevassa isossa häkissä majaili Leinosten vallan mainio punainen manx-pentukaksikko ison mustavalkoisen möhkön kanssa. Olihan niitä pentuja kiva katsella kun olivat niin eläväisiä ja leikkisiä.

Toisen pennun nimi oli Pena, ja jossain vaiheessa kun Maxi oli tuomassa Penaa arvostelusta, satuin yhtämatkaa hetken kulkemaan. Raotin ison käsilaukkuni suuta ja sanoin Maxille, että sinne mahtuisi pentu hyvin. Maxi tyrkkäsi pennun kassiini ja tokaisi että hän lähtee hakemaan paperit niin voidaan kirjoittaa valmiiksi.. Vitsihän se oli, ja pentu palasi vielä takaisin omaan häkkiinsä.

Äidilleni Penasta kuitenkin mainittuani innostuimme ideasta hankkia tuo mankerovauva porukassa asumaan äitini luokse, ja niin yksi asia johti toiseen ja Pena muutti sitten lopulta meille.

Pena on kyllä ylittänyt kaikki odotukset ihan reilusti! Luonteeltaa se on hurmaavista hurmaavin. Kehrää kaikille ja haluaa olla kaikessa mukana. Se on utelias ja ennakkoluuloton ja sen voi viedä minne tahansa, ja se on siellä kuin kotonaan.

Näyttelyreissut ovat mukavia, kun kissa ei välitä ajasta eikä paikasta. Ruoka ja uni maistuu ja hiekkalaatikko-asiat hoituvat luontevast niin näyttelyssä kuin majapaikoissakin.

Myös toisten kissojen kanssa Pena on ystävystynyt heti, ja se on hyväksytty niin kotikissojen- kuin meidän ocienkin porukkaan. Pena on yhtälailla ihastuttanut kaikki ihmiset jotka sen ovat tavanneet, ja se onkin kaiken keskipisteenä kotona. Pena on niin kovin iloinen ja positiivinen, ettei sitä voi olla paijaamatta ja sukottelematta!

Kauheesti vaan kiitokssii Conan-kissalaan Maxille ja Tuomolle :)

Pahasti vaikuttaa siltä, ettei Pena jää ainoaksi mankeroksemme..